PUUTA PUUNA
---------------------
Käytimme näkyvästi puuta messutalon sisustuksessa. Syitä on moniakin, mutta pääsyy lienee se, että puu tällä tavoin käytettynä on meille oman asumisen myötä tuttu ja hyväksi todettu ratkaisu.
 |
| Kuva: Pauliina Salonen |
Tavoitteena oli luoda tiloihin tietty yhtenäisyys. Suomalaista
värjäämätöntä mäntyä on sisäseinissä sekä ikkunoissa ja ovissa. Ulkopuolen kuusiverhouksessa
on pigmenttiä harmaantumisen estämiseksi, mutta väri valittiin mahdollisimman
lähelle käsittelemättömän puun väriä; näin sisä- ja ulkotilojen välillekin
saadaan yhtenäisyyttä. Mäntyverhousta on käytetty tietyllä logiikalla seinissä.
Sitä on kaikki ulkoseinien sisäpinnat sekä avoimen tilan keskellä oleva massa.
Muut seinät ovat valkoisia tai vihreitä. Myös myöhemmin rakennettavat huoneita
jakavat väliseinät tehdään todennäköisesti muuten kuin puuverhottuna. Pyrkimys
on kuitenkin säilyttää vaikutelma siitä, että puu on päämateriaali eikä
pelkästään tehoste.
Kaupallisten tuotteiden moninaisuutta kuten erilaisia puuprofiileita,
pintoja tai käsittelyitä ei haluttu tuoda erikseen esille. Valinnat oli
yksinomaan arkkitehdin, ei tavarantoimittajien. Hyvää yhteistyötä tehtiin
kuitenkin Siparilan, Suomen Tervalepän, Starkin ja Puukeskuksen kanssa.
 |
| Kuva: Pauliina Salonen |
Mäntypaneli 15x95mm on lähes oksatonta. Se on kiinnitetty
piilonaulauksella ja paneleiden rako on mahdollisimman kapea. Pituusjatkokset
on sijoitettu muutamiin harkittuihin kohtiin isojen ikkunaryhmien nurkkiin.
Niissä kohti paneleiden päihin on ajettu ura, johon on upotettu kapea
täyterima. Listoja on käytetty vain lattian ja seinän rajapinnassa. Keskimassan
ulkonurkat on tehty jiiriin ja ikkunoiden smyygilaudat on työstetty tarkasti
muotoon, joten niissäkään kohdissa ei tarvita listoja. Saimme paljon
positiivista palautetta näistä pyrkimyksistä.
Tällä tavalla harkitusti tehtynä tuttu suomalainen mänty jalostuu niin,
että messuvieraat eivät olleet tunnistaa sitä. Moni luuli seinäpintaa jopa
jonkinlaiseksi levytuotteeksi. Useat sanoivat tarkistavansa aikaisempaa
kielteistä mielipidettään mäntypanelista näkemänsä perusteella. Kielteiset
mielikuvat tuntuvat perustuvan 1980-luvun matalien ja hämärien asuinhuoneiden
tummuneisiin ja runsasoksaisiin mäntykattoihin ja seinien puolipanelointeihin.
Mielenkiintoista on se, että samat sukupolvet kuitenkin kaivavat 1900-luvun
alun hirsitaloista esiin tummia ja usein epäsiistejä hirsipintoja. Joku
messuvieras totesi, että ”sitäkö voi tehdä hirsitalon tälläkin tavalla”.
 |
| Kuva: Pauliina Salonen |
Messuvieraat esittivät paljon kysymyksiä puupinnan käsittelystä. Tuoreen
puun vaaleus ihastutti, mutta tieto puun tummumisesta huolestutti. Nämä
mäntypaneelit on käsitelty tehtaalla Tikkurilan Akviwax Satinilla, joka on
luonnonvahaa sisältävä suoja-aine sisäkäyttöön. Se valittiin pinnan kiillottomuuden
takia. Kysyin valmistajalta tuotteen UV-ominaisuuksista. Sain tällaisen
vastauksen: ”Kyllä se tummuu ja kellastuu,
mutta hyvin hitaasti; auringon valo varmasti nopeuttaa.” Jos meillä olisi
ollut mahdollisuutta tehdä pintakäsittely itse työmaalla, olisimme harkinneet
Osmo Colorin Uviwaxia tai muuta vastaavaa tuotetta, joka on kehitetty
erityisesti estämään tummumista. Kiinnostava tuote voisi löytyä myös Diotrolilta.
Vaalea pinta on rauhallisemman näköinen ja heijastaa valoa enemmän, siksi sitä
kannatta kyllä tavoitellakin.
 |
| Kuva: Pauliina Salonen |
Skammin talossa puuta ei ole toisaalta kaikkialla siellä, missä sitä
yleensä pientaloissa on. Yläkerran lattiat tehtiin kerman valkoisesta
linoleumista, jotta saatiin tilaan valoisuutta ja selkeyttä. Lattia sai
myönteisen vastaanoton enkä kuullut kenenkään kaipaavan siihen parkettia. - Saunan
löylyhuoneen seinät on pinnoitettu samalla laatalla kuin pesuhuone, jotta
tilaparista saatiin yhtenäisen näköinen. Lauteet, lauteiden selkänoja,
pesuhuoneen penkki ja tilojen katto on tehty yhdestä puusta eli tervalepästä.
Tämäkään ei tuntunut olevan messuyleisölle erityinen ongelma, siis se, että
sauna (monen talon ainut puinen tila ja suomalaisen pyhä paikka) olikin tässä
talossa ajateltu hieman eri tavalla.
Puupinnat houkuttelivat vieraita koskemaan ja kokeilemaan. Moni huomaisi
puun tuoksun. Myös akustiikkaa tarkkailtiin. Nyt kun huonetilat ovat lähes
tyhjät, ne ovat kaikuisia. Eli pelkkä puuverhous seinissä ei riitä vaimentamaan
kaikua tarpeeksi.
 |
| Kuva: Pauliina Salonen |
Talossa oli messujen aikaan myös paljon vaneria sisustajien tuomissa
kalusteissa. Kiinteissä rakenteissa vaneria on käytetty lähinnä sisäportaissa. Vaneri
tuntuu erityisen vahvasti jakavan mielipiteitä. Monille se on lempimateriaali
ja toisille täysin bulkkitavaraa. Mietin itse, että olisiko ollut parempi
sisustaa talo jollakin kontrastisemmalla materiaalilla. Tuntui, että tuleeko
puuta jopa liikaa. Lopputuloksessa näyttäytyi kuitenkin ihan kiehtovana se,
että talo ja huonekalut sulautuivat yhteen. Moni messuvieras pohti, että miten
noin puista sisätilaa voisi itse sisustaa. Vakuuttelin heille, että tällainen
ratkaisu sallii monia eri tyylejä. Marimekon vahvat kuosit ja aika tummatkin
värit näyttivät ainakin hyviltä. Myös vihreän värin ja puunvärisen puun ja
luonnonmaiseman yhdistelmä vetosi moniin. Tunnelmaa sanottiin kodikkaaksi,
luonnonläheiseksi ja suomalaiseksi.
 |
| Kuva: Pauliina Salonen |
Hauskaa oli se, että tämä talo oli monien mielestä tyylin puolesta
mökki, lomakoti tai vapaa-ajanasunto. Jäin pohtimaan sitä, että onko
puusisustus monelle hyväksyttävä ratkaisu silloin kun ollaan (kesä- tai muun) loman
vapaa-ajalla, mutta ei silloin kun ollaan työssäkäyntijakson vapaa-ajalla (eli
kotona). Miksiköhän se on näin?
Puurakentamiseen näyttää liittyvän käsitys, että se on edullisempaa kuin
muut rakennustavat. Hyvä, jos näin on. Joidenkin ihmisten mielissä ja
messukommenteissakin se kääntyi kuitenkin niin päin, että jos ei ole rahaa, on
pakko rakentaa puusta. Olenkin laskenut leikkiä, että meidän messutalon
tavoitteena oli osoittaa, että puusta voi rakentaa myös kalliisti! Alan ihmiset
tietävät, että ilman oksia ja listoja on kalliimpaa kuin oksien ja listojen
kanssa.
 |
| Kuva: Pauliina Salonen |
Puu-lehdessä 2/14 on mielenkiintoinen Mikko Viljakaisen artikkeli ”Puu elvyttää ja rauhoittaa”. Pohdin kesän mittaan paljon siinäkin esitettyjä tutkimustuloksia messuvieraiden kommenttien ja reaktioiden keskellä. Viljakainen lähetti sähköpostissa lisätietoja tutkimuksista. Ilmeisesti on niin, että puun pitäisi olla nimenomaan maalamatonta, jotta sillä olisi erityisiä terveysvaikutuksia. Jännittävää!
