PUUTA PUUNA

---------------------

Käytimme näkyvästi puuta messutalon sisustuksessa. Syitä on moniakin, mutta pääsyy lienee se, että puu tällä tavoin käytettynä on meille oman asumisen myötä tuttu ja hyväksi todettu ratkaisu.

Kuva: Pauliina Salonen

Tavoitteena oli luoda tiloihin tietty yhtenäisyys. Suomalaista värjäämätöntä mäntyä on sisäseinissä sekä ikkunoissa ja ovissa. Ulkopuolen kuusiverhouksessa on pigmenttiä harmaantumisen estämiseksi, mutta väri valittiin mahdollisimman lähelle käsittelemättömän puun väriä; näin sisä- ja ulkotilojen välillekin saadaan yhtenäisyyttä. Mäntyverhousta on käytetty tietyllä logiikalla seinissä. Sitä on kaikki ulkoseinien sisäpinnat sekä avoimen tilan keskellä oleva massa. Muut seinät ovat valkoisia tai vihreitä. Myös myöhemmin rakennettavat huoneita jakavat väliseinät tehdään todennäköisesti muuten kuin puuverhottuna. Pyrkimys on kuitenkin säilyttää vaikutelma siitä, että puu on päämateriaali eikä pelkästään tehoste.

Kaupallisten tuotteiden moninaisuutta kuten erilaisia puuprofiileita, pintoja tai käsittelyitä ei haluttu tuoda erikseen esille. Valinnat oli yksinomaan arkkitehdin, ei tavarantoimittajien. Hyvää yhteistyötä tehtiin kuitenkin Siparilan, Suomen Tervalepän, Starkin ja Puukeskuksen kanssa.

Kuva: Pauliina Salonen

Mäntypaneli 15x95mm on lähes oksatonta. Se on kiinnitetty piilonaulauksella ja paneleiden rako on mahdollisimman kapea. Pituusjatkokset on sijoitettu muutamiin harkittuihin kohtiin isojen ikkunaryhmien nurkkiin. Niissä kohti paneleiden päihin on ajettu ura, johon on upotettu kapea täyterima. Listoja on käytetty vain lattian ja seinän rajapinnassa. Keskimassan ulkonurkat on tehty jiiriin ja ikkunoiden smyygilaudat on työstetty tarkasti muotoon, joten niissäkään kohdissa ei tarvita listoja. Saimme paljon positiivista palautetta näistä pyrkimyksistä.

Tällä tavalla harkitusti tehtynä tuttu suomalainen mänty jalostuu niin, että messuvieraat eivät olleet tunnistaa sitä. Moni luuli seinäpintaa jopa jonkinlaiseksi levytuotteeksi. Useat sanoivat tarkistavansa aikaisempaa kielteistä mielipidettään mäntypanelista näkemänsä perusteella. Kielteiset mielikuvat tuntuvat perustuvan 1980-luvun matalien ja hämärien asuinhuoneiden tummuneisiin ja runsasoksaisiin mäntykattoihin ja seinien puolipanelointeihin. Mielenkiintoista on se, että samat sukupolvet kuitenkin kaivavat 1900-luvun alun hirsitaloista esiin tummia ja usein epäsiistejä hirsipintoja. Joku messuvieras totesi, että ”sitäkö voi tehdä hirsitalon tälläkin tavalla”.

Kuva: Pauliina Salonen

Messuvieraat esittivät paljon kysymyksiä puupinnan käsittelystä. Tuoreen puun vaaleus ihastutti, mutta tieto puun tummumisesta huolestutti. Nämä mäntypaneelit on käsitelty tehtaalla Tikkurilan Akviwax Satinilla, joka on luonnonvahaa sisältävä suoja-aine sisäkäyttöön. Se valittiin pinnan kiillottomuuden takia. Kysyin valmistajalta tuotteen UV-ominaisuuksista. Sain tällaisen vastauksen: ”Kyllä se tummuu ja kellastuu, mutta hyvin hitaasti; auringon valo varmasti nopeuttaa.” Jos meillä olisi ollut mahdollisuutta tehdä pintakäsittely itse työmaalla, olisimme harkinneet Osmo Colorin Uviwaxia tai muuta vastaavaa tuotetta, joka on kehitetty erityisesti estämään tummumista. Kiinnostava tuote voisi löytyä myös Diotrolilta. Vaalea pinta on rauhallisemman näköinen ja heijastaa valoa enemmän, siksi sitä kannatta kyllä tavoitellakin.

Kuva: Pauliina Salonen

Skammin talossa puuta ei ole toisaalta kaikkialla siellä, missä sitä yleensä pientaloissa on. Yläkerran lattiat tehtiin kerman valkoisesta linoleumista, jotta saatiin tilaan valoisuutta ja selkeyttä. Lattia sai myönteisen vastaanoton enkä kuullut kenenkään kaipaavan siihen parkettia. - Saunan löylyhuoneen seinät on pinnoitettu samalla laatalla kuin pesuhuone, jotta tilaparista saatiin yhtenäisen näköinen. Lauteet, lauteiden selkänoja, pesuhuoneen penkki ja tilojen katto on tehty yhdestä puusta eli tervalepästä. Tämäkään ei tuntunut olevan messuyleisölle erityinen ongelma, siis se, että sauna (monen talon ainut puinen tila ja suomalaisen pyhä paikka) olikin tässä talossa ajateltu hieman eri tavalla.

Puupinnat houkuttelivat vieraita koskemaan ja kokeilemaan. Moni huomaisi puun tuoksun. Myös akustiikkaa tarkkailtiin. Nyt kun huonetilat ovat lähes tyhjät, ne ovat kaikuisia. Eli pelkkä puuverhous seinissä ei riitä vaimentamaan kaikua tarpeeksi.

Kuva: Pauliina Salonen

Talossa oli messujen aikaan myös paljon vaneria sisustajien tuomissa kalusteissa. Kiinteissä rakenteissa vaneria on käytetty lähinnä sisäportaissa. Vaneri tuntuu erityisen vahvasti jakavan mielipiteitä. Monille se on lempimateriaali ja toisille täysin bulkkitavaraa. Mietin itse, että olisiko ollut parempi sisustaa talo jollakin kontrastisemmalla materiaalilla. Tuntui, että tuleeko puuta jopa liikaa. Lopputuloksessa näyttäytyi kuitenkin ihan kiehtovana se, että talo ja huonekalut sulautuivat yhteen. Moni messuvieras pohti, että miten noin puista sisätilaa voisi itse sisustaa. Vakuuttelin heille, että tällainen ratkaisu sallii monia eri tyylejä. Marimekon vahvat kuosit ja aika tummatkin värit näyttivät ainakin hyviltä. Myös vihreän värin ja puunvärisen puun ja luonnonmaiseman yhdistelmä vetosi moniin. Tunnelmaa sanottiin kodikkaaksi, luonnonläheiseksi ja suomalaiseksi.

Kuva: Pauliina Salonen

Hauskaa oli se, että tämä talo oli monien mielestä tyylin puolesta mökki, lomakoti tai vapaa-ajanasunto. Jäin pohtimaan sitä, että onko puusisustus monelle hyväksyttävä ratkaisu silloin kun ollaan (kesä- tai muun) loman vapaa-ajalla, mutta ei silloin kun ollaan työssäkäyntijakson vapaa-ajalla (eli kotona). Miksiköhän se on näin?

Puurakentamiseen näyttää liittyvän käsitys, että se on edullisempaa kuin muut rakennustavat. Hyvä, jos näin on. Joidenkin ihmisten mielissä ja messukommenteissakin se kääntyi kuitenkin niin päin, että jos ei ole rahaa, on pakko rakentaa puusta. Olenkin laskenut leikkiä, että meidän messutalon tavoitteena oli osoittaa, että puusta voi rakentaa myös kalliisti! Alan ihmiset tietävät, että ilman oksia ja listoja on kalliimpaa kuin oksien ja listojen kanssa.

Kuva: Pauliina Salonen

Puu-lehdessä 2/14 on mielenkiintoinen Mikko Viljakaisen artikkeli ”Puu elvyttää ja rauhoittaa”. Pohdin kesän mittaan paljon siinäkin esitettyjä tutkimustuloksia messuvieraiden kommenttien ja reaktioiden keskellä. Viljakainen lähetti sähköpostissa lisätietoja tutkimuksista. Ilmeisesti on niin, että puun pitäisi olla nimenomaan maalamatonta, jotta sillä olisi erityisiä terveysvaikutuksia. Jännittävää!