Kiitollisella joulumielellä

-----------------

On jouluaatto ja Suomen Turku julisti juuri joulurauhan. Tässä vaiheessa pitäisi olla jo arkityöt tehty ja kyllä ne onkin. Mutta on silti yksi hyvä syy istua koneella ja kirjoittaa blogitekstiä. Nimittäin nyt me ”rakennushankkeeseen ryhtyneet” Satu ja Markku haluamme kiittää kaikkia Skammin talon hankkeessa mukana olleita. Kaikkia niitä, jotka muistamme tässä joulutohinan keskellä ja niitäkin, jotka nyt jäävät tässä kenties mainitsematta.

Syksyn mittaan talo on täydentynyt ullakon varastotilalla, väliseinillä, väliovella, yhdellä uudella kylpyhuoneella ym. Kalusteita ja varusteita täydennetään. Tällä hetkellä niitä hankitaan yhden ostattelijaperheen täsmätoiveiden mukaisesti eli varovaisesti sanoen voisi todeta, että tilanne näyttää varsin lupaavalta.

-------------

Ensimmäiseksi kiitämme Jyväskylän kaupunkia hyvästä tontista, mutkattomasta asioiden hoidosta ja siitä, että messuilla asetettiin arkkitehtuurillekin tavoitteita. Yritimme vastata niihin omalta osaltamme. Lämmin kiitos projektipäällikkö Anulle, aluevalvoja Reijolle sekä messutoimiston rouville ja asuntomessujen osuuskunnan herroille.

Jyväskylän Handelsbankenin Jarkko ja Kirsi ansaitsevat kiitokset luottamuksesta ja hyvästä asioiden hoidosta. Ilman tätä nimenomaista pankkia koko taloa ei olisi olemassakaan.

Mikään kiitos ratkaisevasta työpanoksesta ei ole tarpeeksi iso Pertille, Vuokolle ja Santulle, vaan heidän kohdalla joudumme turvautumaan vastavuoroisuuteen ja vähän muuhunkin.

Espoosta ei olisi lähdetty Jyväskylään, jos siellä ei olisi Markun kummipoikaa Lyyran Henua, joka oli monta kuukautta mukana runkovaiheessa ja myöhemminkin. Hänen työmentaliteettinsa sopii täydellisesti tällaiseen arkkitehtien projektiin, jossa tuumaillaan ja tuumaillaan, mutta jossa kuitenkin laatutavoitteet ja aikataulu ovat hyvin ankarana niskassa. Kiitos myös Henuran oppisopimusoppilas Juholle ja pikkuveli Villelle.

Kiitos hyvästä yhteistyöstä kaikille teille: rakennesuunnittelija Antti Niinikoski, sähkösuunnittelija Reijo Ihamäki, lvi-suunnittelija Ari Lampinen sekä maisema-arkkitehti Reetta Nissilä. Kiitos myös Puutarha Tahvosten Ilpo Koivulle roolistasi ja hyvistä taimikaupoista. Pajut ovat menestyneet loistavasti.

Marimekon väelle kiitos, kun lähditte mukaan tähän juttuun. Saitte meidät näkemään talomme uusin silmin ja saitte sisustuksenne avulla (kesällä hieman) keskeneräisen talon vaikuttamaan valmiimmalta kuin se silloin olikaan. Kiitos myös Luona-In ja muut Marimekon yhteistyökumppanit.

Kiitos Erkki, kun olit kaverina Pertille ja siinä sivussa teit kylpyhuoneet sekä jakelit elämänohjeita ja ammattitietoa meille nuoremmille. Meidän työmailla (jos sellaisia vielä tulee) on varmasti tästä lähtien parasta mahdollista suojapahvia ja maalarinteippiä sekä kunnon raksaimuri.

Kiitos Veikon Rakennukselle superreippaan Markuksen lainasta kriittisinä kevätkuukausina.

Sähkömies Pekka Kehusmaa ei osoittanut hermostumisen merkkejä vaikka arkkitehtipariskunta ei osannut päättää valaisinten ja kytkinten paikkoja kolmannellakaan miettimiskierroksella. Kiitos myös huolellisesta työnjäljestä.

Kiitos myös teille lvi-ammattilaiset Santtu Kuokkanen ja Mirko Putkonen.

Wienerbergerin Keijo ja Juha olivat mukana alusta loppuun ja messutkin pidettiin yhdessä, kiitos myös Pekka ja Jarmo. Tiilituotteiden materiaaliavustuksetkaan eivät olleet ihan vähäisiä.

Profinin Lauri joukkoineen rohkaisi meitä ikkuna- ja oviratkaisuissa ja paljon muutenkin mm. pullapitkojen avulla.

Puustellin Katri suunnitteli ja hommasi meille vihreän keittiön, joka herätti ansaitusti huomiota. Mikalle kiitos asennuksesta.

Siparilan Janne Tyynismaa ja Juha Sojakka täyttivät kaikki toiveemme puuverhoustuotteiden suhteen. Kiitos, tehdaskäyntikin oli kiinnostava.

Starkin Timo Broman saa kiitokset kärsivällisestä palvelusta, hyvistä alennuksista sekä jääkiekkoillasta.

Berner Pultin Pasi Lahtinen toi työmaalle mitä erilaisempia kiinnitystarvikkeita, joskus aika pieniäkin määriä… Ei ehkä kovin ekorakentamista semmoinen, mutta iso helpotus työmaalle kumminkin, kiitos.

Sisäportaan ja parvekkeiden kriittisissä vaiheissa saimme monenlaista apua Timolta StelloOy / Caava-portaat sekä Santulta, Ratsa Oy. Kiitos ja onnea teidän yhteistyölle ja pitäkää meidätkin kuvioissa mukana. - Ihmettelemme vieläkin miten se teräspilarin jatkos oli mahdollista tehdä niin huomaamattomasti

Forbon linoleum-aatetta levitimme yhdessä Tommi Kankkusen kanssa. Tuntui, kuin olisit ihan oikeasti oivaltanut jotain tämän talon hengestä, enemmän kuin tuote-edustajan viranpuolesta kuuluu. Vichy-lähetys tuli messuhelteessä tosi tarpeeseen, kiitos siitäkin.

Kiitos muillekin tavarantoimittajille ammatillisesta vuorovaikutuksesta ja innostumisesta messutalohankkeeseen:

Airam Oy, Carola Meckelborg

Pukkila, Anne Latvanen

Jyväskylän takkakeskus, Matti Sirkka

Aurinkokiuas, Pekka Pirinen

Suomen Tervaleppä Oy, Katri Honkala

Sanka, Taina Auvinen

Ido, Saku Herranen

LämpöYkkönen Oy, Harri Ylikulku

Oro-urakointi, Kimmo Salonen

SPU-eristeet, Ari Kemppainen

Lamit, Ari Järvinen

Heatco Finland Oy

EG-trading

VM-kate, Tero Viinikainen

Kankareen Paalutus

Geo-Control

Lasi-Kalle Oy

Perustava Oy

Jyväskylän kodinkonehuolto

Stala

Oras

Lamit

Insinööritoimisto Sulin Oy

Ahosen eristys

Allaway

Härmä Air

Karjalan Puu

Opa Muurikka Oy

Ahlsell Oy

Puukeskus Oy

Keski-Suomen Tasoite Oy

KAK-kuljetus

Lasipalvelu Lehtimäki Oy

Rakennuspelti H. Turpeinen

Meltex

Kiitos asiallisesta mediayhteistyöstä sisustuslehti Dekolle sekä muille. Otimme kiinnostuksenne kannustuksena ja rohkaisuna. Te luotitte siihen, että meillä ja talolla on jotain sanottavaa.

Kiitos hyvästä väliaikaisesta naapuruudesta ja naapuriavusta Susanna ja Thomas, Pirjo ja Raimo, Hannu (Älvsbytalo) sekä Petri (Sievitalo)!

Eikä tätäkään taloa, vaikka sen tarkoitus olikin olla ’bisneshanke’, tehty ilman talkooväkeä. Sydämellinen kiitos teille Elli ja Erkki, Sinikka S., Pentti L., Suvi, Reijo L., Heikki ja Marke, Ari ja Kirsti, Ilkka R., Antti K., Veikko, Arto H. sekä Paavo ja Maija.

Ihan lopuksi kiitämme toisiamme siitä, että rupesimme tähän älyttömään hankkeeseen. Toisella meistä aina riitti puhti jotenkin aina silloin kun se toiselta meinasi loppua. Ehkä jotain vielä joskus tehdään yhdessä…

----------------

Lehtijuttuja ja muutama oikaisu

---------------------------------

Nyt marraskuun hämärässä hiljaisuudessa on hyvää aikaa koota viimekesäisiä lehtijuttuja ja muistella samalla niitä keskusteluja, joita toimittajien ja messuvieraiden kanssa käytiin. 

Tässä on koottuna vain painetun median otoksia. Sosiaalisessa mediassa oli kuulemma runsaasti kuvia ja kommentteja (ei me ehditty itse kaikkea seurata!) ja tavarantoimittajilla oli ja on edelleen omilla sivuillaan kuvia ja juttuja, myös rakentaja.fi julkaisi artikkelin. Asuntomessujen sivuilta löytyy samat tiedot kuin messuluetteloista. Hakukone hoitanee homman, jos kiinnostaa, tähän ei tule linkkilistaa. 

Kiitos kaikille osapuolille osoittamastanne huomiosta ja erityiskiitos rohkeista kriittisista arvioista, nekin vievät asumisen laatua eteenpäin.

Sisustuslehti Dekon 7/14 juttu oli kattavin kohteen esittely. Siihenkin kuvat oli tosin otettu keskellä rakennustyömaata! Toimituksen kommellus oli tuo "Suomi Design". Toki sitäkin messusisustuksesta löytyi, mutta ei se ollut mikään keskeinen idea. Kuvatekstissa lienee tarkoitus viitata slow designin ajatukseen.

Rakennuslehti 27.6.2014 esitteli asuntomessujen teemanumerossaan "5 messuvalintaa". Arkkitehti Kaisa Vepsäläinen oli arvioinut kohteet. Artikkelin yksi alaotsikko toteaa: "Skammin talo edustaa yksin omaa lajityyppiään." (Olemme miettineet, että mitäköhän lajityyppiä kolleega tarkoittaa.)

Paikallislehti Keskisuomalainen 24.7.2014 teki väliraportin siitä, mitä messuvieraille oli jäänyt mieleen ensimmäisen viikon aikana. Maailmanpylväs voitti kerrostalojen sarjan, Matti H. voitti urheilijoiden talojen sarjan ja Skammin talo voitti yleisen sarjan :). Syksyllä julkaistiin sitten varsinainen messututkimus, jonka perusteella suurta yleisöä oli eniten sykähdyttänyt naapurin talo Villa Lumous (se missä oli se turkoosi uima-allas sisäpihalla). Alla olevasta artikkelista saa vaikutelman ikään kuin olisimme olleet jotenkin jo eka viikon jälkeen kyllästyneitä palautteeseen. Ei, kyllä se oli kiinnostavaa loppuun asti; se vain hämmensi, kun jotkut messuvieraat olivat suorastaan liikuttuneita (tai vihaisia!) näkemästään.

Puualan erikoislehti Puumies 6/2014 ilahtui puun käytöstä. Isä, appi ja eläkeläisinsinööri Pertti saa hieman ylimääräistä kunniaa tässä, puuverhouksia oli kyllä oikeasti toteuttamassa myös ammattilaiset Henu, Markus, Erkki ja muutama muu. (Ja arkkitehtien nimet on menneet vähän sinne päin toimittajalta.) 

Tämä oli hauska tapaus. Sukulaisrouva Maritta oli käymässä Virossa ja huomasi sikäläisen sisustuslehden kannen, Kodukiri 8/2014. Lehti esitteli 14 sivun verran "Soome elamumess". Skammin talo ja erityisesti sen Marimekko-sisustus oli saanut kokonaisen oman aukeamansa. Tästä jutusta ei pysty asiavirheitä korjaamaan, kun ei ihan loppuun asti tuo kieli avaudu. Kuka tietää mitä tarkoittaa 'vinks-vonks korda'? Mutta tuntuu, että asuntomessut voisivat ihan hyvin olla paljon kansainvälisempikin tapahtuma, jos kerran noin paljon kiinnostaa naapuriakin.

Arkkitehtilehdessä ARK 4/2014 oli messuista vain lyhyt artikkeli, jonka oli kirjoittanut yhdyskuntasuunnittelun teorian professori Panu Lehtovuori. Hän nostaa tekstissa esiin Skammin talon ja muutaman muun kohteen kommentoiden niitä myönteisesti. Ihan kaikkia huomioita näistä messuista ja Äijälänrannan (toistaiseksi keskeneräisestä) kaupunkiympäristöstä emme aivan suoraan allekirjoita. Meitä pientalorakentamisen arkea tuntevia kiusaa esimerkiksi se, että yhtäältä kirjoittaja vaatii kohtuuhintaisia taloja, mutta toisaalta harmittelee talotehtaiden (jotka tekevät kohtuuhintaisia taloja) roolia messuilla. Varmasti kaikkien eri osapuolien kannalta on etu, jos messutarjonta on monipuolista; tässä Jyväskylä onnistui hyvin. Toivottavasti joskus tarjoutuu mahdollisuus jatkaa Lehtovuoren kanssa messuilla aloitettua ammatillista keskustelua!

Avotakka 8/2014 esitteli kokosivun kuvana sisä- ja ulkokeittiön yhdistelmän. Tarkkaavainen lukija huomaa, että sisustustavarat ovat tässä eri tavalla kuin messujen aikaan tai muissa lehtijutuissa. Sisustuslehdillä on käytäntönä, että jos joku messutalo esitellään perusteellisesti yhdessä lehdessä, ei sitä kovin isosti esitellä toisessa lehdessä. Meillä olikin kesäkuussa luovuus ja diplomatia koetuksella, kun yritimme keskellä kaoottista viimeistelytyömaata tarjota jotain kiinnostavia, mutta 'pelisääntöjen' mukaisia kuvakulmia eri lehdille. Kaikki se huomioiden olemme iloisen tyytyväisiä median toimintaan ja mediaosumien määrään ja laatuun.

Paikallinen Suur-Jyväskylän lehti päästettiin työmaalle messujulkaisua 11.6.2014 varten. Toimittaja Outi Elomaa sai taitavasti kerättyä ja kiteytettyä näiden helleasuihin pukeutuneiden ja siinä vaiheessa varsin stressaantuneiden arkkitehtien sekavia ajatuksia. 

Sanomalehti Kaleva 12.7.2014 lähetti Oulusta asti Neenan ja Mimmin messuille samana päivänä, kun lopullista messusisustusta alettiin koota. Myös tässä jutussa toimittaja on kiltisti suostunut arkkitehtien äänitorveksi ja tuonut esiin meille tärkeitä ajatuksia. Onneksi lopusta löytyy pieni rakentava krittinenkin huomio vaatehuoltotilojen niukkuudesta. Mutta mistäköhän se johtuu, että tämä oli jo toinen juttu, jossa ripustetut lauteet mainitaan nimenomaan kohteen miesarkkitehdin suunnittelemiksi, vaikka juuri tässä tapauksessa myös naisarkkitehti kerrankin keskittyi myös joihinkin yksityiskohtiin ja piirsi lauteistakin useita versioita.

Maaseudun tulevaisuus 14.7.2014 julkaisi jutun, joka oli tehty avajaisia edeltäneenä lehdistöpäivänä. Yöunia on takana noin neljä tuntia (katso kuva). Liina Niittymaa joutui tekemään kovasti töitä, että sai meistä jotain järkevää irti. Mukava, että hän otti tekstiin  Skammin talon ajatuksen "keskisuomalaisesta talosynteesistä": Karjalasta perinteinen yhtenäinen katto, jonka alla kaikki toiminnot ja Pohjanmaalta rakennusten rajaama pihapiiri.

Keskisuomalainen julkaisi arkkitehti Antti Nyyssösen arvioita messutaloista. "Skammin talon tumma, keraaminen seinä herättää arkkitehdin huomion. Myös talon toisen puolen viisto seinä saa ihastelevia kommentteja." 

Meidän talo 7/2014 esitteli kaikki messutalot luettelotyyliin, lisäksi oli toimituksen arviot, mikä on sinällään tervetullutta. Toteamus "esteettömyys ei toteudu tässä talossa" ei ole ihan reilu, etenkään kun asiaan ei oltu kiinnitetty huomiota suinkaan kaikissa kohteissa. Skammin talon suunnittelussa kun on erityisesti panostettu siihen, että kulkuyhteys kadulta pääovelle on esteetön ja myöskin kulku pihan aputiloihin. Päätilat on kieltämättä yläkerrassa, mutta porrashissiin on varauduttu. Mainittu pesutilojen pimeyskään ei ole totta ja siitä toimitus esittikin pahoittelut jälkeenpäin.

Meidän talo julkaisi verkossakin runsaasti materiaalia messuista, myös jotain videonpätkiä.

Olisiko tähän hyvä lopettaa:

Tekniikka&talous 15.8.2014 esitti toimittaja Eeva Törmäsen kokemuksia messuviereilusta. 

Artikkelin pääsanoma oli: " Rakentajat älkää vaivautuko. Asuntomessuilla voi hakea ideoita, mutta rakentajan messut ne eivät ole. Teknistä tietoa pitää kysymällä kysyä." 

Siinä on hyvää haastetta alan toimijoille jatkossa ja evästystä meille messuvieraillekin. Vantaalla nähdään!

PUUTA PUUNA

---------------------

Käytimme näkyvästi puuta messutalon sisustuksessa. Syitä on moniakin, mutta pääsyy lienee se, että puu tällä tavoin käytettynä on meille oman asumisen myötä tuttu ja hyväksi todettu ratkaisu.

Kuva: Pauliina Salonen

Tavoitteena oli luoda tiloihin tietty yhtenäisyys. Suomalaista värjäämätöntä mäntyä on sisäseinissä sekä ikkunoissa ja ovissa. Ulkopuolen kuusiverhouksessa on pigmenttiä harmaantumisen estämiseksi, mutta väri valittiin mahdollisimman lähelle käsittelemättömän puun väriä; näin sisä- ja ulkotilojen välillekin saadaan yhtenäisyyttä. Mäntyverhousta on käytetty tietyllä logiikalla seinissä. Sitä on kaikki ulkoseinien sisäpinnat sekä avoimen tilan keskellä oleva massa. Muut seinät ovat valkoisia tai vihreitä. Myös myöhemmin rakennettavat huoneita jakavat väliseinät tehdään todennäköisesti muuten kuin puuverhottuna. Pyrkimys on kuitenkin säilyttää vaikutelma siitä, että puu on päämateriaali eikä pelkästään tehoste.

Kaupallisten tuotteiden moninaisuutta kuten erilaisia puuprofiileita, pintoja tai käsittelyitä ei haluttu tuoda erikseen esille. Valinnat oli yksinomaan arkkitehdin, ei tavarantoimittajien. Hyvää yhteistyötä tehtiin kuitenkin Siparilan, Suomen Tervalepän, Starkin ja Puukeskuksen kanssa.

Kuva: Pauliina Salonen

Mäntypaneli 15x95mm on lähes oksatonta. Se on kiinnitetty piilonaulauksella ja paneleiden rako on mahdollisimman kapea. Pituusjatkokset on sijoitettu muutamiin harkittuihin kohtiin isojen ikkunaryhmien nurkkiin. Niissä kohti paneleiden päihin on ajettu ura, johon on upotettu kapea täyterima. Listoja on käytetty vain lattian ja seinän rajapinnassa. Keskimassan ulkonurkat on tehty jiiriin ja ikkunoiden smyygilaudat on työstetty tarkasti muotoon, joten niissäkään kohdissa ei tarvita listoja. Saimme paljon positiivista palautetta näistä pyrkimyksistä.

Tällä tavalla harkitusti tehtynä tuttu suomalainen mänty jalostuu niin, että messuvieraat eivät olleet tunnistaa sitä. Moni luuli seinäpintaa jopa jonkinlaiseksi levytuotteeksi. Useat sanoivat tarkistavansa aikaisempaa kielteistä mielipidettään mäntypanelista näkemänsä perusteella. Kielteiset mielikuvat tuntuvat perustuvan 1980-luvun matalien ja hämärien asuinhuoneiden tummuneisiin ja runsasoksaisiin mäntykattoihin ja seinien puolipanelointeihin. Mielenkiintoista on se, että samat sukupolvet kuitenkin kaivavat 1900-luvun alun hirsitaloista esiin tummia ja usein epäsiistejä hirsipintoja. Joku messuvieras totesi, että ”sitäkö voi tehdä hirsitalon tälläkin tavalla”.

Kuva: Pauliina Salonen

Messuvieraat esittivät paljon kysymyksiä puupinnan käsittelystä. Tuoreen puun vaaleus ihastutti, mutta tieto puun tummumisesta huolestutti. Nämä mäntypaneelit on käsitelty tehtaalla Tikkurilan Akviwax Satinilla, joka on luonnonvahaa sisältävä suoja-aine sisäkäyttöön. Se valittiin pinnan kiillottomuuden takia. Kysyin valmistajalta tuotteen UV-ominaisuuksista. Sain tällaisen vastauksen: ”Kyllä se tummuu ja kellastuu, mutta hyvin hitaasti; auringon valo varmasti nopeuttaa.” Jos meillä olisi ollut mahdollisuutta tehdä pintakäsittely itse työmaalla, olisimme harkinneet Osmo Colorin Uviwaxia tai muuta vastaavaa tuotetta, joka on kehitetty erityisesti estämään tummumista. Kiinnostava tuote voisi löytyä myös Diotrolilta. Vaalea pinta on rauhallisemman näköinen ja heijastaa valoa enemmän, siksi sitä kannatta kyllä tavoitellakin.

Kuva: Pauliina Salonen

Skammin talossa puuta ei ole toisaalta kaikkialla siellä, missä sitä yleensä pientaloissa on. Yläkerran lattiat tehtiin kerman valkoisesta linoleumista, jotta saatiin tilaan valoisuutta ja selkeyttä. Lattia sai myönteisen vastaanoton enkä kuullut kenenkään kaipaavan siihen parkettia. - Saunan löylyhuoneen seinät on pinnoitettu samalla laatalla kuin pesuhuone, jotta tilaparista saatiin yhtenäisen näköinen. Lauteet, lauteiden selkänoja, pesuhuoneen penkki ja tilojen katto on tehty yhdestä puusta eli tervalepästä. Tämäkään ei tuntunut olevan messuyleisölle erityinen ongelma, siis se, että sauna (monen talon ainut puinen tila ja suomalaisen pyhä paikka) olikin tässä talossa ajateltu hieman eri tavalla.

Puupinnat houkuttelivat vieraita koskemaan ja kokeilemaan. Moni huomaisi puun tuoksun. Myös akustiikkaa tarkkailtiin. Nyt kun huonetilat ovat lähes tyhjät, ne ovat kaikuisia. Eli pelkkä puuverhous seinissä ei riitä vaimentamaan kaikua tarpeeksi.

Kuva: Pauliina Salonen

Talossa oli messujen aikaan myös paljon vaneria sisustajien tuomissa kalusteissa. Kiinteissä rakenteissa vaneria on käytetty lähinnä sisäportaissa. Vaneri tuntuu erityisen vahvasti jakavan mielipiteitä. Monille se on lempimateriaali ja toisille täysin bulkkitavaraa. Mietin itse, että olisiko ollut parempi sisustaa talo jollakin kontrastisemmalla materiaalilla. Tuntui, että tuleeko puuta jopa liikaa. Lopputuloksessa näyttäytyi kuitenkin ihan kiehtovana se, että talo ja huonekalut sulautuivat yhteen. Moni messuvieras pohti, että miten noin puista sisätilaa voisi itse sisustaa. Vakuuttelin heille, että tällainen ratkaisu sallii monia eri tyylejä. Marimekon vahvat kuosit ja aika tummatkin värit näyttivät ainakin hyviltä. Myös vihreän värin ja puunvärisen puun ja luonnonmaiseman yhdistelmä vetosi moniin. Tunnelmaa sanottiin kodikkaaksi, luonnonläheiseksi ja suomalaiseksi.

Kuva: Pauliina Salonen

Hauskaa oli se, että tämä talo oli monien mielestä tyylin puolesta mökki, lomakoti tai vapaa-ajanasunto. Jäin pohtimaan sitä, että onko puusisustus monelle hyväksyttävä ratkaisu silloin kun ollaan (kesä- tai muun) loman vapaa-ajalla, mutta ei silloin kun ollaan työssäkäyntijakson vapaa-ajalla (eli kotona). Miksiköhän se on näin?

Puurakentamiseen näyttää liittyvän käsitys, että se on edullisempaa kuin muut rakennustavat. Hyvä, jos näin on. Joidenkin ihmisten mielissä ja messukommenteissakin se kääntyi kuitenkin niin päin, että jos ei ole rahaa, on pakko rakentaa puusta. Olenkin laskenut leikkiä, että meidän messutalon tavoitteena oli osoittaa, että puusta voi rakentaa myös kalliisti! Alan ihmiset tietävät, että ilman oksia ja listoja on kalliimpaa kuin oksien ja listojen kanssa.

Kuva: Pauliina Salonen

Puu-lehdessä 2/14 on mielenkiintoinen Mikko Viljakaisen artikkeli ”Puu elvyttää ja rauhoittaa”. Pohdin kesän mittaan paljon siinäkin esitettyjä tutkimustuloksia messuvieraiden kommenttien ja reaktioiden keskellä. Viljakainen lähetti sähköpostissa lisätietoja tutkimuksista. Ilmeisesti on niin, että puun pitäisi olla nimenomaan maalamatonta, jotta sillä olisi erityisiä terveysvaikutuksia. Jännittävää!

Sisäportaat vaneria ja koivua

 ----------------------------

Tavoitteena oli pelkistetty ja erityisesti tähän taloon sopiva porras, joka on mahdollisimman avoin sisääntulon suunnasta katsottuna. Varhaisessa suunnitteluvaiheessa saimme sijoitettua pohjaan suoran portaan. Siitä tulee veistoksellisen näköinen, mutta ratkaisu määrittelee tosi paljon pohjaratkaisua. Suoran portaan takia eteinen on hitusen liian pieni suhteessa talon kokoon ja yläkerrassa kulku ohjautuu olohuoneen nurkkaan. Alakerrassa portaiden alle jää käyttökelpoinen avara tila (johon tosin tippuu roskia ja pölyä.) Näiden portaiden nousu on 182.5mm ja etenemä 270mm. Tällainen porras on miellyttävä kulkea.

Porrasaskelmat ovat massiivikoivua. Pintakäsittelynä on Osmo Colorin väritön öljy. Askelmat toimitti Karjalan Puu. Askelman mitat ovat 915x320x83mm. Ylimpänä askelmana on pienempi puu kiinnitettynä välipohjan reunaan. Askelmat on kiinnitetty koivupyörötapeilla ja liimauksella toisesta päästään kantavaan väliseinään. Seinärungossa on portaan suunnassa vahvistus kertopuun kappaleista pystypuiden väleissä.

Askelmien toinen pää on kiinnitetty umpikaiteeseen. Sen rungoksi hankittiin  kertopuupalkit 51mmx360mm. Siitä tehtiin kehysrakenne, joka koteloitiin umpinaiseksi 9mm vanerilla. Tarpeeksi iso arkki löytyi vanereista, jotka on tarkoitettu mm. kirkkoveneiden tekemiseen. Tumman ruskea raita on tähän vaneriin kuuluva jatkos (näyttää läheltä ihan karvamadolta!). Askelmien kiinnitys ei näy, koska ulkosyrjän vaneri liimattiin paikoilleen ihan viimeisenä.

Kaide on kokonaisuutena lakattu kalustelakalla. Näkyviin jäänyt kertopuun kantti hiottiin tätä ennen, sitä ei ollut ihan helppo saada sileäksi. Kaiteen umpiosaan tehtiin varaus led-valaisimelle, jota varten pitäisi ajaa ura käsijohteen alle.

Käsijohde on ruostumatonta terästä. Sen toteutti Caava-portaan taustalla oleva Stello Oy.

 

Välipohjan päällä on kaide laminoitua lasia (Lasi-Kalle, Jyskä). Kolmiomainen leikkaus lasikaiteeseen tehtiin siksi, että lasi on mahdollista puhdistaa joka kohdasta. Umpikaiteen ja lasikaiteen väliin ei siis voinut jättää pientä rakoa ja liimaus kiinni toisiinsa olisi myös ollut ongelmallinen. Lasin enimmäismitta 3,5 metriä aiheutti lasiin jatkoskohdan, johon tuli pieni rako lasien väliin. Kaiteen kehys on rautakaupasta ostettua karmilankkua (mänty).

Portaan suunnittelivat ja toteuttivat työmaalla arkkitehti Markku, eläkeläisinsinööri Pertti ja tuore porrassuunnitteluyrittäjä ja pikkuveli Santtu (Ratsa Oy). Varsinaista rakennesuunnittelua ei erikseen tehty, mutta aikaa miettimiseen meni moninkertaisesti toteutuksen vaatimaan aikaan verrattuna! 

Messuvieraiden   palautetta.

---------------

Asuntomessut ovat nyt onnellisesti ohi. Asetuimme kuukaudeksi Äijälänrannan paahteeseen käymään suuren yleisön kanssa keskustelua asumisesta, rakentamisesta ja kaikesta muustakin. Haluatko tietää mitä Skammin talosta puhuttiin?

Skammin taloa monet sanoivat kodikkaaksi, luonnonläheiseksi ja suomalaiseksi. Tiiliseinää ihmeteltiin ja ihasteltiin, hämmästyttävän vähän tuli kielteisiä kommentteja siitä. Maisema ja näkymät viehättivät, mutta rantapuiston luonnonsuojelu kirvoitti monenlaista mielipidettä. Useat muutoin nihkeät kävijät ihastelivat yläkerran parvekkeen kokoa ja suojaisuutta sekä sisä- ja ulkokeittiön yhteyttä. Kaikkien eniten positiivista palautetta saimme puun käytöstä, mutta etenkin vaneri tuntuu olevan materiaali, joka jakaa mielipiteet. Puuverhoustuotteista tuli paljon käytännöllisiä kysymyksiä. Moni halusi tietää lisää myös betonilattiasta, linoleumista, ulkoliukuovista, lehtikuusesta, viherkatosta sekä valaistuksesta.

Vieraiden kanssa keskustelimme keittiön sijoittamisesta yläkertaan, väliseinättömyydestä (tai siis siitä, että ne tehdään tarpeiden mukaan myöhemmin) sekä ulkotilojen järjestelyistä. Varjoisa sisäpiha osoittautui suosituksi paikaksi näin superhelteisenä kesänä. Ja minusta vaikutti siltä, että sadevesijärjestelymme ilahdutti monia, säästä riippumatta.

Kirjoitan tähän suorina lainauksina joitakin meille esitettyjä tai talossa kuultuja repliikkejä sekä muutamia käytyjä keskustelunpätkiä.

Sadepäivän messuvieraita Kajaanista.

------------------------

Tämä talo on erilainen, kun tämä on ihan tavallinen.

Tämä on vähän niin kuin jätteistä tehty.

- Mikä?

- Tämä talo.

Tässä on tanskalaista tyyliä.

Onko tuo (ulkoporras) joku lintutorni?

Tämä on puutalo. Puu voi kyllä olla suomalaisille sellainen kompastusKIVI.

- Hei. Haluan tulla ihan erikseen kehumaan kun on niin hieno kokonaisuus.

- Kiitos. Tämä taloko vai messusisustus?

- Ihan kaikki.

- Niin, tässähän tehdään sitten väliseinät ja sisäovet sen mukaan miten talon ostaja haluaa.

- Joo. En luullutkaan, että seinät jäisivät tuollaisiksi puunvärisiksi.

On niin paljon terasseja. Ehtiikö asukkaat käyttämään niitä kaikkia?

Naapuritontilta näkee joskus paremmin.

Äkkiä pois täältä!

Koskaan enää en voi asua tyytyväisenä missään muualla kun olen nähnyt tämän.

Ei tämä olisi hieno talo ITSELLE.

- Tämä on tällainen marimekkomainen.

- Joo, jotenkin marimekkotyylinen.

Tämä on mökkityyliä. (x1000)

Tämä on VAPAA-AJAN asunto. 

Tämä on mainostalo.

Mää en tykkää tästä. Mää on ikäni asunu näissä mäntytaloissa.

Tässä talossa voi tehdä kaikkea sitä mitä olen aina halunnut.

Kannustavia ystävä-kolleega-messuvieraita heti ensimmäisenä päivänä.

Tämä on Kuokkalan kirkon tyylinen.

Puiseva!

- (hieman äkäisesti) MIKÄ tämä on? (x1000 sivuasunnosta / työtilasta)

- Tämä on törötupa / mökömaja. (meidän vastaus joskus)

- (hyväntuulisesti) AI JAA! Sellaiselle on aina käyttöä.

(hilpeästi) Täällä on näitä siskonpetejä enemmänkin (yläkerran sängyistä ja sohvista).

- Mää tulisin hulluksi täällä.

- Miksi?

- Tässä talossa on niin kamalasti värejä.

- Rouva on hyvä ja rauhoittuu ja katsoo ympärilleen. On puuta, valkoista, mustaa ja vihreää. Neljä väriä.

- Niin mutta kato nyt näitä tyynyjä ja sohvia!

Tää on ihan niinku raksalla!

Tässä talossa arki olisi yhtä juhlaa.

Miksi joka talossa on tätä samaa vihreätä? (keittiöstä)

Olen nyt kiertänyt tämän talon kolmesti, enkä ole löytänyt yhtään virhettä.

Rouva vakavasti sisällä:   - Onko tämä talo päiväkoti?

Mies vakavasti kadulla:    - Onko tämä helluntaiseurakunnan rukoushuone?

Yhteistyön tulokset arvioitavana. Skammi, Marimekko, Puustelli.

Mäntypaneli ei ole enää tämän jälkeen minulle kirosana. (lainaus eräästä blogista)

Mies kierrettyään koko talon: - Julkisivun perusteella luulin, että tämä voisi olla hienokin talo. Sisällä huomasi heti, että on raha loppunu kesken, kun on ollut pakko rakentaa puusta.

- En mää oikein tiiä. (koulutyttö toiselle katselleen ympärilleen)

- Mitä et tiedä? Oletko eksynyt? (messuesittelijä auttaa)

- Ei kun mää en tiiä tykkäänkö mää tästä vai en.

(Tytöt näyttivät pientä paperipalaa, johon he olivat listanneet taulukkoon pystyriville messutalot ja vaakariville arviointikriteerit.)

Nuori mies kierreltyään ja katseltuaan taloa koko päivän: Nyt olen saanut sydämeeni rauhan!

Tunnelmallinen Messujen Yö huipensi koko kuukauden. Ihmiset olivat positiivisella juhlamielellä liikkeellä.

Skammin talon piha ja ulkotilat

--------------------
Maisema-arkkitehti Reetta Nissilä auttoi meitä pihan suunnittelussa. Jyväskylässä messuorganisaatio halusi varmistaa pihojen laatua vaatimalla hankkeisiin myös viherpuolen ammattiosaamista. Reetan kanssa meillä oli yhteinen näkemys siitä, että pieneen pihaan ei kannata mättää liikaa erilaisia aiheita ja että tonttipihan visuaalinen ilme kannattaa nivoa yhteen rantamaiseman kanssa. Lopullinen toteutus täsmentyi matkan varrella hieman sen mukaan mitä ympäristössä rakennettiin ja mitä materiaaleja oli käytettävissä varsinaisen rakentamisen jäljiltä.

Sisäänkäyntiin on tehty sieppari pienen parvekkeen alle, jotta pääovi olisi helpompi löytää ja ovi olisi suojassa. Kaidepenkki on tehty tähdetarpeista. Sen sisälle näprätään vielä led-valo kajastelemaan lautojen raoista (ensi-ilta Messujen yössä 8.8.). Kulku kadulta eteiseen saatiin lähes esteettömäksi. Kolme miinusta siinä on: tiilipinta on hieman liian jyrkkä juuri tämän kuvan kohdalla, ovivalmistaja Profin käyttää normaalia korkeampaa kynnystä (olisi pitänyt tietää perustusten valuvaiheessa) ja kaupungin teettämä betonireunus asfaltin ja pihapintojen rajauksessa on liian korkea. Kulku urheilueteisen ovelle ei yritäkään olla esteetön, siihen täytyy lisätä pieni askelma messujen jälkeen. 

Osoitenumero kuutosen isäni Pertti leikkasi alueen jätepisteeseen ilmestyneestä (pizzerian?) teräspöydästä. Fonttina kuutonen ei ollutkaan ihan helppo, valittu taisi olla sama kuin tämä teksti eli Trebuchet. Numero on suunnilleen A3-arkin kokoinen. Numeron valaisu pitää vielä ratkaista. 

Katualueelle tekemäni istutussabotaasi on yksi ylimääräinen neliö viherkatoksi hankittua NGR-maksaruohomattoa. 

Vajan katolla on 16 neliötä maksaruohokattoa. Se on lähtenyt vihertymään muutamassa viikossa ihan hyvin, mutta kukintovaihe taitaa olla nyt heinäkuun lopulla jo ohi. Kirjoitan viherkatosta myöhemmin lisää, aihe tuntuu kiinnostavan monia.

Kiinteistöllä ei ollut mahdollisuutta tavallisen hulevesiliittymän rakentamiseen. Kaikki kattovedet ohjautuvat yhteen pisteeseen, josta ne ryöppyävät laatikoiden kautta puuränniin ja siitä edelleen kohti korttelin yhteistä kivistä hulevesiuomaa. 

Tästä "akveduktista" oli suunnittelu- ja mallailuvaiheessa monta eri versiota. Aluksi ajattelimme allasmaista laatikkoa, mutta emme osanneet ratkaista sen mahdollista limottumisongelmaa. Tuntui myös tärkeältä johtaa vesi mahdollisimman tehokkaasti pois siltä alueelta, jossa perustukset on kuivatettu salaojituksella. Vesisuihku ei myöskään saa kastella seinärakenteita. Tämä versio, joka valmistui mediapäivän aamuna, saattaa vielä kehittyä johonkin suuntaan, kunhan on nähty useampia sateita. Näistä laatikoista on jollekin tullut mieleen kullanhuuhdonta ja näyttääpä yksi herra luulevan tuota rakennelmaa sahapukiksikin. Peltikourua kannattelevat kainalosauvat kiinnitettiin terassitason kylkeen, jotta routa ei väännä rakennelmaa. Terassitason perustukset on paalutettu.

Uoman reunus on istutettu täyteen pajua. Matala on peittopaju Salix x aurora 'Tuhkimo'. Siitä tulee nätti tasainen matala varvikko. Keskellä on yksi tupsu koripajua Salix viminalis, se on ainut näistä, joka kasvaa yhtä korkeammaksi. Vasemmalla on kääpiopunapaju Salix purpurea Gracilis. Valitsimme pajuja, koska ne liittävät pihan järvimaisemaan ja ovat koristeellisia, helppoja sekä edullisia. Pajut ovat lähteneet oikein hyvin kasvamaan, vanha savinen peltomulta on niille varmaan aika sopiva kasvualusta. Emme raaskineet raahauttaa kaikkea maata tontilta pois ostomullan tieltä. Taimet ovat Puutarha Tahvosilta, kävin itse hakemassa ja olipa elämys nähdä tuotannon laajuus siellä. 

Yläkerran parvekkeen ulkokeittiö jatkaa sisäkeittiötä. Messuaikainen pikaisesti kuvauksia varten tehty versio ulkokeitiöstä sisältää 1 kpl puukehyksiä (jätelavalta), 1kpl Luona-In istutuslaatikko, 1 kpl Muurikan kaappi + monipuoliset välineet (sähkögrilli, paella ym) sekä 1 kpl teräspöytä (jätelava), jossa pöytätaso lehtikuusilankun pätkistä. Toive on, että asukas kehittelee ajan kanssa omaan ruokavalioon sopivan kalustuksen ja varustuksen. Minusta pihakalusteiden (-kin) kanssa kannattaisi edetä aina sillä tavalla, että kokeilee vanhoilla romuilla mitä todella tarvitsee, ja sitten vasta hankkii isompaa ja kalliimpaa. Yrtit ovat viihtyneet valon ja lämmön puolesta hyvin tällä parvekkeella. Joku astia sai rankkasateella liikaa vettä eli näissäkin istutuksissa olisi pitänyt olla salaojituskerros pohjalla.

Tontin rajalla puiston suuntaan on maahan upotettu kestopuureunus 2 kpl 50x200mm. Ajatus syntyi, kun terassitasojen rungoista jäi paljon noin kahden metrin mittaisia pätkiä jäljelle. Reunukselle on tehty pieni peti kivituhkasta ja lankun pätkistä vähän 'perustusta'. Musta kuultokäsittely ei taida olla tällaisessa paikassa pitkäikäinen, mutta jalostaa hieman tavallista kestopuuta. Katteena käytetty singeli (=pienet seulotut luonnonkivet) on kooltaan 16-32mm. Materiaalin väri ja vähän kivien muotokin vaihtelee paikkakunnittain. Tätä vaaleata tavaraa (tämä kuva valehtelee) oli helposti nähtävillä KAK-Kuljetuspalvelun 'montulla' esittelyalueella. Tilasimme sitä 10 kuutiota ja levittämisestä vastasi talkooryhmä 65+. Kiitos Maija, Paavo, Erkki, Veikko, Vuokko ja Pertti!

Tämä alakerran katoksen syvennys on mahdollista rakentaa kaappimaiseksi varastoksi, johon voi laittaa vaikkapa ulkokalusteet talveksi. Katos on messuilla kalustettu lasten leikki- ja oleskelutilaksi Marimekon kivikoilla ja Luona-In nukkekodilla.

Olohuoneen, keittiön sekä niihin liittyvän ulkotilan sijaitsevat yläkerrassa, sama tilanne on monissa rinnetaloissakin. Nämä ulkoportaat ovat tärkeät nyt messukulkemisessa, mutta tosi hyvät myös jatkossa yhdistämään eri kerrosten ulkotiloja toisiinsa. Porrastorni tarjoaa myös näkösuojaa naapuriin ja pumppaamoon päin. Yksi hankkeen antoisia hetkiä oli se, kun vein raksalle yllätystuliaisina porraskuvan. Miehet sitä hieman jatkojalostivat ja sitten viimeistelyvaiheen timpuri Markus teki sen ilman kummempia ihmettelyjä. Yksi toimittaja kutsui tätä nikkarityyliseksi ja ymmärsin kyllä mitä hän ajoi takaa. Mutta termillä nikkarityyli tarkoitetaan tietyn aikakauden koristeellista rakentamista. Tässä portaassa ei ole yhtään koristetta, jokaisella kalikalla on oma tehtävänsä eli tämä on oikeastaan täysi vastakohta nikkarityylille. Enimmältään tämäkin rakennelma syntyi tähdetarpeista.

Äijälänrannan alueella on tosi kiehtovia pitkiä kujamaisia näkymiä tontilta toiselle (vielä). Naapurin viherrakentajat laittoivat kuusen tarkasti näkymäakseliin. Eli tulevaisuudessa näkymä katkeaa, mutta se onkin tonttien suojaisuuden kannalta hyvä muutos ja tässä tuo nätti kuusi itsessään on hieno näkymäpääte. Pihi rakentaja iloitsee, kun naapurin istutukset vihertävät noin hyvin omaakin tonttia. 

Tällaiset rakennusten väliköt ovat mukavia helteellä, kun ilma pääsee virtaamaan. Talven tuiskulla sama ominaisuus ei ole niin positiivinen. Liukuvat tuuliportit voisivat olla ratkaisu.

Räystäällä näkyy päärakennuksen ja vajan yhdistävä sadevesikourun napanuora. Seinässä oleva valaisin on Airamin kätevä suunnattava Alppila. Niitä on sijoitettu valaisemaan sisäänkäyntien edustat.

Saunan vilvoittelu on yksi tärkeimpiä pihatoimintoja suomalaisessa asumisessa. Vähimmillään vilvoitteluhetkeen riittää joku istuin, vähän pyyhettä ympärillä ja lasi kylmää vettä. Skammin talo pystyy tarjoamaan sujuvan kulkuyhteyden saunan ja ulkotilan välillä sekä ilta-aurinkoa. Se, että onko tässä talossa vilvoittelijalle myös katos ja näkösuoja, riippuu sisätilojen käytöstä sekä sisäpihan jatkovirityksistä. 

Kuten koko tämä talo, myös piha on aihio. Omenatarhassa on kolme puuta; Pirja, Pekka ja Tobias. Ne valitsi meille Puutarha Tahvosten omenapuumestaritarhuri Ilpo Koivu. Puiden mulloksella on maanpeitekasvina puutarhamansikkaa, joka on edullinen taimi hankkia ja joka rönsyilee ihan mahtavasti. Kai sitä pitäisi kasvattaa ihan eri tavalla katemuovien avulla ja aurinkoisemmassa paikassa, jos haluaisi ison sadon. Mutta tällä tavallakin saa napostelumarjoja, eikä kasvi ole ainakaan myrkyllinen.

Omenatarhassa on istutuslaatikoita (nämäkin lehtikuusilankun 28x140 tähteistä). Ajatus on katsoa pienellä kasvimäärällä mitkä kasvit laatikoissa menestyvät ja tehdä lopulliset istutusratkaisut sen mukaan. Messukesäksi laitoimme laatikoihin monivuotisia yrttejä, vähän kesävihanneksia sekä tämän yhden pensassembran. Myös laatikoiden sisäpuolet on tähteistä tehty: ulompana on sokkelilevyä pitämässä puuta kuivana ja suodatinkangasta pitämässä mullat tallessa. Pohjassa on reiät, joista ylimääräinen vesi pääsee pois.

Tähderakentamisessa on huvittavia piirteitä. Tein viime kesänä muotit näitä betonilaattoja varten. Muotti syntyi helposti naapurin käytettyä valumuottia hyödyntäen. Siteeksi löytyi raudoitusverkon kappaleita. Laskin betonin menekin 12 laatalle, paksuus noin 8cm. Markku joutui sitten tilaamaan ylimääräistä valumassaa, jotta sitä varmasti jäisi tarpeeksi yli! Joku messuvieras oli tilannut meiltä tällaisia laattoja, olisi sittenkin pitänyt vielä säästää ne muotit!

Nurmikko on tehty kylvämällä toukokuun puolivälissä. Se on vielä hieman epätasainen, mutta kestänyt yllättävän hyvin nämä helteet (kun on aamupäivän varjossa), eikä messuvieraistakaan ole ollut sille haittaa. Mukava on ollut nähdä lasten tepastelevan siinä.

Tämä on huoltokatos. Tiiviillä alueella naapureita on joka suunnalla, missään ei ole oikeastaan 'takapihaa', jonka voisi ottaa surutta huoltopihaksi. Teimme tähän taloon pienen, mutta tavaroita ja toimintoja hyvin suojaavan huoltokatoksen, joka oli jo rakennusaikana tosi kätevä. Katokseen pääsee kynnyksettömästi kadulta eli polkupyörätkin voi ajaa sisään, jos katosta ei tarvitse muuhun käyttöön. Yhdet nokosetkin on tässä katoksessa otettu eräänä hellepäivnä klo 18-19, jolloin aurinko paistoi kaikkiin muihin ulkotiloihin.

Skammin talon pihassa on melko niukasti istutusalueita, mutta erilaisia rakennettuja ulkotiloja on moneen suuntaan ja moneen säätilaan. Yksi toimittaja kysyi hauskasti, että olemmeko Markun kanssa 'ulkoilmaihmisiä', kun niin paljon olemme tehneet tähän ulkotiloja. Jäin sitä miettimään. Tai oikeastaan olen miettinyt sitä, että miten arkkitehti voisi omilla ratkaisuillaan huokutella asukkaat siirtymään mahdollisimman paljon ulkoilmaan asumaan ja elämään. Puutarhaneuvos Esko Alm pohti samaa asiaa lehtihaastattelussa ja kannusti asentamaan esimerkiksi kuntoilulaitteita pihaan. 

Otetaan mallia näistä pienistä messuvieraista ja astutaan ulos!