Slow design.
-------------
Tietoisuuteeni on työntynyt tämän
rakennushankkeen aikana käsite slow
design. On ollut jännittävää pohtia onko aate kohdannut todellisuutta
meidän kohdalla.
Tuo sanapari jotenkin nousi
mieleen, kun mietin etukäteen miten kuvailisin toimittaja Essi Saloselle suunnittelu-
ja rakentamistapaamme. Ehkä olen joskus lukenut slow design -aiheesta ja asia
on jäänyt johonkin aivokurttuun. Terminähän se on tietysti ihan helppo
johdannainen sanoista slow life ja slow food. Muotoilualan vaikuttajanainen Ulla
Koskinen kävi lehdistöpäivänä paikalla ja kysyin häneltä, onko tuo termi
maailmalla käytössä. Hän vahvisti, että kyllä on joo. Emme ehtineet
keskustelemaan aiheesta silloin sen enempää.
-----------------------------
Kerroin sitten toimittajalle mitä meidän aatteet on suunnittelussa ja rakentamisessa. Kirjoitin näin:
|
Suunnitteluratkaisussa on yritetty huomioida muunneltavuus niin paljon kuin mahdollista. Jotain ratkaisuja kuten esim. säilytyskalusteet ja ulkotilojen lasitukset jätetään tarkoituksella asukkaan päätettäväksi. Talossa olisi hyvä jopa asua jonkin aikaa ennen täydentäviä hankintoja, jotta tietää mitä oikeasti tarvitsee.
Suunnittelussa hyödynnetään olosuhteita eli maisema, ilmansuunnat ja asemakaavan suomat mahdollisuudet. Rakentamisessa hyödynnetään rakennustähteitä, suunnitelmaa tarvittaessa muokataan, jos joku materiaali loppuu ja toista jää sopivasti jäljelle. (Rakennusteknisistä ratkaisuista kuten kosteuden hallinta, kestävyys ym. ei saa tinkiä.)
Suunnittelua tehdään ja suunnitelmia täsmennetään
myös paikan päällä eli rakennustyömaalla.
Kohteessa oleillaan ja havainnoidaan rauhassa sitäkin mitä on jo tehty.
Suunnittelija on myös toteuttaja ja monessa
kohdassa toteuttaja on myös suunnittelija. Rakennusmiehet saavat osallistua
tasavertaisina ratkaisujen kehittelyyn, meillä esim. puuverhouksen
yksityiskohtia on mietitty välillä aika isollakin porukalla.
Hidastelevaan suunnitteluun kuuluvat testirakennelmat eli erilaiset mallailut ja kokeilut paikan päällä. Tyypillisesti esimerkiksi valaistus on sellainen asia mitä aina haluaisin kokeilla ennen lopullisten asennusten tekoa.
Paljon käytämme tässä messutalossa ihan suosiolla myös vanhoja turvallisia ja itselle tuttuja ratkaisuja, jokaiseen kohtaan ei ole haluttu tuoda jotain ’uutuutta’. Tavoitteena on tehdä kunnolla se mitä tehdään, erityisesti piiloon jäävät rakenteet.
(Totuuden nimissä on pakko todeta, että muutama edellä mainituista seikoista on ristiriidassa järkevän tai kustannustehokkaan rakentamisen kanssa…)
Pertti ja Erkki arvioivat onko Markun ehdotus ikkunoiden smyygeistä
hyvän näköinen ja toteuttamiskelpoinen.
|
Kun olin ensin kirjannut näitä omia ajatuksia ylös, katsoin netistä mm. Wikipediasta tietoa aiheesta. Hauskaa kyllä, minusta sieltä löytyvä teoria ja omat käytäntömme kohtaavat! Tosin prinsiipit on niin yleviä, että tuntuu kuin olisimme vasta alkumatkalla niiden suuntaan.
Jotain voisi meidän touhussa olla vielä paremmin tai enemmän tavoitteiden suuntaisesti:
- loppukäyttäjä osallistumassa suunnitteluun (kuten lähes aina muulloin meidän hankkeissa onkin!)
- tehokkaampi rakennusjätteiden ja –tähteiden hyötykäyttö
- syvällisempi perehtyminen valittujen tuotteiden ja tarvikkeiden taustoihin (alkuperä, tuotantoprosessien energiatehokkuus ym)
- perusteellisempi pohdinta rakentamisen ekologisesta jalanjäljestä
Työmaa-aikainen porras antoi jo viitteitä lopullisesta portaasta.
Olisiko tuo keltainen värikin ollut hieno?
|
Erityisesti tällaisessa 12 kuukauden rakentamisaikataulussa, jossa
takaraja on ehdoton, ei ihan aina ole ollut sellaista hidastelun mahdollisuutta
kuin olisimme toivoneet. Huonoina päivinä väsyneenä on tuntunut, että tämä on
lähinnä 'low designia'. Ja se on myönnettävä, että minä olen oikeasti erittäin
kärsimätön, mutta Markku on se, joka meidän työmaalla usein rauhallisesti sanoo:
”Olisihan tähän vielä kolmaskin vaihtoehto.”