Genius Loci eli paikan henki

Äijälänrannan kuumin puheenaihe on ollut asuinkortteleiden ja Jyväsjärven välinen luonnonsuojelualue. Tonttien jakovaiheessa oli lähtötietona, että heti tontin järvenpuoleiselta rajalta alkaa läpinäkymätön tiheikkö, jota ei tulla raivaamaan ja jonne kulkukin on kielletty. Kunnallistekniikan töiden yhteydessä pensasvyöhyke oheni kevyemmän suojelun alueelta ja sittemmin myös pintavesirakenteiden toteuttamisen takia. Kaupunki myös teetti rannassa raivausta, mutta erinäisten vaiheiden jälkeen tilalle istutettiin uusia runkopuita. Vihermassan vähentämistöitä annettiin viime kesänä kolmelle kyytölle ja on niitä nytkin odoteltu tekemään hommansa loppuun.

 

Kutsumme tätä terassia osoittelevasti "laituriksi". Jakkarat on tehty lehtikuusilankun pätkistä.

Maisema on siis lähtötilanteesta jalostunut, mutta moni kävijä edelleen kummastelee ’ryteikön’ luonnetta. Itse olen jotenkin kiintynyt siihen. Erityisesti sateen jälkeen vehmasta vihreää näkymää voisi tuijottaa vaikka kuinka kauan. Järven pinnan vesipeili näkyy kesälläkin jonkin verran, mutta keväällä ja syksyllä laajemmin; silloin maisema on puhdasta grafiikkaa. Tontilla ollessa maisema on hiljalleen avautunut myös muille aisteille: linnut ja laivat kuuluvat, rantaluonto tuoksuu ja veden läheisyys tuntuu iholla kosteutena. Jossain hankkeen vaiheessa luonnonsuojelun aate hiipi myös talon visuaalisiin ratkaisuihin; emme me alussa tienneet, että tulemme suunnittelemaan vihreän keittiön ja vihreät kylpyhuoneet. Nyt näyttää, kuin ne siirtäisivät luonnon taloon sisällekin.